tiistai 17. lokakuuta 2017

Kaiverruskurssi päättyi Riihimäellä



Wilhelm Vernim kaivertaa lasia työnäytöksessä
Suomen lasimuseossa 15.10.
 
Suomen lasimuseo järjesti kaiverruskurssin opetusministeriön ja kaivertamiseen sopivaa suupuhallettua tasolasia valmistavan Lambertsin lasihytin tuella. Lasimuseo kutsui oppilaat tälle kurssille, joka toteutettiin Osuuskunta Lasismin tiloissa. Kahdeksanpäiväisen kurssin päätteeksi kaksi hiomakonetta vietiin lasimuseon luentosaliin, missä yleisöllä oli mahdollisuus sunnuntaina seurata työnäytöksiä ja katsella oppilastöitä. Kurssin opettajat Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim pitivät esitelmät lasinkaivertamisesta ja kertoivat omasta urastaan. Kurssin kymmenen oppilasta olivat innostuneita ja onkin mielenkiintoista seurata miten he hyödyntävät kurssin oppeja tulevissa töissään.
 
Aikaisemmin lasiteollisuudessa ammattitaito on siirtynyt isältä pojalle tai mestarilta kisällille, mutta kun Euroopassa alan teollisuus on supistunut lähes olemattomiin, niin myös ammattitaidon siirtäminen uusille tekijöille on vaarantunut. Lasinpuhallustaito on Suomessa säilynyt, mutta kaiverrusosaamisen perinne on jo katkennut. Kun muuallakin on vastaavanlainen tilanne, niin Riihimäellä opettaneet alan taitajat kiertävät ympäri maailmaa opettamassa kaivertamista. USA, Australia, Uusi-Seelanti ovat jo olleet kohteina ja Suomen jälkeen seuraavana on Irlanti.


Lasin kaivertajan työasema eli hiomakone, jonka yläpuolella
vaalea muoviastia, josta tulee vettä letkua pitkin hiomalaikan
terään. Vesi estää hiomisesta syntyvää lasipölyä tukkimasta
hiomalaikkaa ja muutenkin se sitoo lasipölyn.
Keskellä pöytää on astia, johon vesi valuu ja oikealla puolella
näkyy teline, jossa on hiomalaikkoja. Vesiastia edessä
molemmin puolin on pehmusteet, joihin hioja tukee kyynärpäät.
Tämä hiomakone on ”keikkakäyttöön”, monilla ammattihiojilla
on isommat ja tehokkaammat koneet pyörittämässä hioma-
laikkoja.
Kurssilla käytettiin timanttilaikkoja, joita nykyään käytetään
yleisesti. Silloin kun Suomessa kaiverrettiin teollisesti, niin
yleensä käytettiin kuparilaikkoja, jolloin hiomalaikkaan pitää
veden lisäksi juoksuttaa myös hiekkaa. Myös hiomakivestä
tehtyjä laikkoja on käytetty.
 

Erikokoisia hiomalaikkoja. Kolmella laikalla
aloitteleva kaivertaja pääsee jo pitkälle.


Kurssilla ollut Kimmo Reinikka
hiomassa työnäytöksessä.


Kaiverruskurssin harjoituksissa käytettiin
materiaalina pieniä lasinpaloja, jotka on
leikattu suupuhalletusta lasilevystä,
jossa on toisella puolella väriverho.




Reinikan harjoitustyö valmiina.


Toinen kurssin opettajista, Wilhelm Vernim, kertoi
kaivertamisesta työnäytöksen yleisölle ja esitteli
vaiheittain hiomisprosessin.


Aluksi vaihdettiin isoin hiomalaikka varsineen koneeseen.

Hiomalaikkaan on pyykkipojalla kiinnitetty
metalliliuska, jota myöten vesi tulee
letkusta hiomalaikkaan.


Oikealla Suomen lasimuseon vt. intendentti Uta Laurén,
joka oli kurssin vetäjä lasimuseon puolelta. Hän myös
tulkkasi opettajien saksankieliset selostukset yleisölle.


Kurssin opettajat, Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim,
tekivät Lasismissa myös kaksi kaiverrusgraal-esinettä:
verholasiesineen pintaan on kaiverrettu kuviot ja tämän
päälle on otettu uusi, väritön lasikerros.
 

Kaiverruskurssin päätöstapahtumassa opettajat kertoivat
yleisölle lasinkaivertamisesta kuvallisin esimerkein.


Heikko Schulze-Höing ja Wilhelm Vernim saivat
lasimuseolta muistoksi Tapio Wirkkala –kirjat.
 

Kurssin oppilastöitä on nähtävillä lasimuseon luentosalissa.
Tässä rautalangoin ripustettuna kooste eri tekijöiden töistä.


 





 






maanantai 16. lokakuuta 2017

Kaapelilla retroiltiin viikonloppuna


Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettiin viikonloppuna Helsinki Retro & Vintage Design Expo eli HRVDE-tapahtuma. Ohessa kuvia sieltä.

Lauantaina aamulla oli lippujonon perusteella vaikea
arvioida yleisön määrää. Sisäänkäyntejä oli kaksi ja
lisäksi kahvila avasi ovensa vasta kello 10, joten osa
kauppiaista ja yleisöstä oli jonottamassa aamukahvia.
Ison hallin perältä katsottuna yleisöä oli ainakin
kohtuullinen määrä.
 
Lahtelainen Retrosisko oli siirtynyt retrokäytävältä
ison hallin puolelle. Värikäs retrolasi näytti hienolta
aamuauringon valossa.

Pääsisäänkäynnin jälkeen ensimmäinen käytävä oli
tuttuun tapaan varattu retro- ja vintagekauppiaille.

Jos on päättänyt vähentää oluen juonnin yhteen
pulloon päivässä, niin tällainen arviolta10 litran
olutpullo saattaa auttaa päätöksessä pysymisessä.

Hyvässä valaistuksessa punainen kahvipöydän
setti näyttää varmaankin upealta.

Tolkontiikin pöydällä oli pieni ja kaunis Helena Tynellin
maljakko. Kauppias muisteli, että maljakon nimi olisi
Pohjan Neito. Värittömän version kuva löytyy
Riihimäen lasin historiikin 1910 – 1990 sivulta 112.

Aimo Okkolinin Kesä ja talvi ilman
kesän vihreätä väriverhoa.

Humppilassa valmistettu Helanderin maljakko.

Kumpi ompi parempi, lasi vaiko posliini?

Retromessuilla vanhempi väki muistelee nuoruuttaan.
Vanhoina hyvinä aikoina lasia käytettiin myös
mainoskylttien materiaalina.

Vanhoina hyvinä aikoina miehet olivat tämän näköisiä.
 
Tässä kuvassa nähdään messujen kovimmat menopelit.
Autosta ei ole tarkempaa tietoa, mutta moottoripyörä on
Minsk-merkkinen idän ihme. Sitä on säilytetty pitkään
metsässä, joten nykyisin sen huoltotoimenpiteisiin
kuuluu säännöllinen sammalpeitteen kastelu.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Karhulan lasi veti väkeä Merikeskus Vellamoon


Suomen lasimuseon vt. johtaja Kaisa Koivisto
esitelmöi Karhulan lasin tuotannosta.
 
Kymenlaakson museo, Suomen lasimuseo ja Suomen lasimuseon ystävät ry järjestivät lauantaina Kotkan Merikeskus Vellamossa Tunnetko Karhulan lasin? –tapahtuman. Pari sataa lasista kiinnostunutta tuli kuuntelemaan esitelmiä ja tutustumaan Karhulan lasitehtaan tuotantoa esittelevään Lasia kaikille –näyttelyyn. Lisäksi iso joukko ihmisiä poikkesi Vellamoon ostamaan ja/tai myymään lasiesineitä. Päivän päätteeksi järjestetty lasiesineiden tunnistuspalvelu oli jälleen kerran hyvin suosittu palvelu.

Merikeskus Vellamo osoittautui tiloiltaan sopivaksi tällaisen näyttelyn oheistapahtuman järjestämiseen: auditorion tekniikka toimi hyvin, kokoustiloihin mahtui pienimuotoinen myyntitapahtuma ja kahvila-ravintolan antimet maittoivat. Paikoitustilaakin on runsaasti.

Suomen lasimuseon ystävät ry järjesti bussikuljetuksen Hämeenlinnasta Riihimäen ja Helsingin kautta Kotkaan. Suurin osa kävijöistä oli ilmeisesti kuitenkin Kymenlaakson alueelta, vaikka kauempaakin oli lasin ystäviä tullut omilla autoilla.

Karhulan lasitehtaan tuotantoa esittelevä näyttely on edelleen avoinna Vellamossa. Lasimuseon ystävien seuraava tapahtuma on Lasipäivä, jota vietetään Suomen lasimuseossa Riihimäellä lauantaina 27.1.2018.

Kotkan antiikki-, taide- ja keräily-yhdistys Nostalgia ry:n
jäsenien myyntipöydillä oli mielenkiintoisia esineitä.
Yhdistys järjestää yhdessä paikallisten numismaatikoiden
ja filatelistien kanssa antiikkimessut ensi lauantaina
21.10. Kotkan laulumiesten talolla.

Oiva Toikan SOK:n tilauksesta muotoilemat ja
Nuutajärven 1968 valmistamat Frutta-sarjan
lasit ovat melko harvinaisia, mutta kannu on
vielä harvinaisempi.

Karhulan pikkumaljakko, jonka kyljessä
on Karhulan tehtaitten logo.

Karhulan rionruskeat esineet nousevat
esiin valkoiselta pöytäliinalta.

Oikealla on tavallinen England-sarjan karahvi, mutta
vasemman puoleinen on samalla hionnalla tehty
kaksinokkainen ja erimuotoinen versio.

Etualalla Hongellin Kilta-sarjan laseja,
joissa on vihreä jalkaosa.
Takana on Nuutajärven kristallikarahvi.

Hyvin erikoinen puun ja lasin yhdistelmä,
ehkä kynttilänjalka?

Pohjassa on P. Sarpanevan signeeraus.
 
Etualalla on Ollin Onnen myyntipöytä, keskellä
pöytänsä takana Raimo Selenius ja takana on
Lasimuseon ystävien myyntipöytä.
 
 
Hiotusta kristallista Karhulassa tehty pöytävalaisin.
Näitä on harvoin tarjolla ostettavaksi.

Etuallalla Raimo Seleniuksen myyntiosasto.
Takana Olli Lindfors.
Vellamon auditorio oli melkein täynnä
Karhulan lasista kiinnostuneita.

Tellervo Aho esitteli vuonna 1978 TV-2:n Kasvo-
ohjelmasarjaan toimittamansa tv-dokumenttiohjelman
Hugo Raskista, joka oli lasinpuhaltaja ja hyttimestari
Karhulan ja Iittalan lasitehtailla.
 
Lasin tunnistuspalvelu on suosittua aina kun sitä tarjolla.
Etualalla Roger Peltonen ja Kaisa Koivisto tunnistamassa.

Tämä lasimalja ei ollut helppo tunnistuskohde.

Pöydän toisessa päässä tunnistamassa
Sirkka-Liisa Löflund ja Igor Herler, jolla on
kädessään Kumelan filigraanimaljakko.

Tapio Wirkkalan Kierto, joka ei ollut ihan täydellinen
muodoltaan ja oli ilmeisesti siksi jäänyt signeeraamatta.

Kaisa Koivisto, Anita Elomaa ja Roger Peltonen
etsivät tietoa vanhoista lasitehtaiden luetteloista.
 
Risto Aalto tunnistamassa reininviinin pulloa,
joka saattaa olla saksalainen 1800-luvun
puolivälin tienoilta.