lauantai 9. joulukuuta 2017

Kauklahden kesäinen malja


Kauklahden kesäisen maljakon
korkeus on 26 cm ja halkaisija
paksuimmalta kohdalta on 25 cm.
Nyt on vuoden pimein aika ja ajatukset alkavat suuntautua jo kohti seuraavaa kesään, ainakin jos eteen sattuu jotain näin kesäistä kuin Lyyli Molanderin maalaamalla koristelema maljakko, joka on valmistunut Kauklahden lasitehtaassa 1948.


Tätä katsoessa voi melkein kuulla
sudenkorennon siipien surinan.
Viime syksynä päättyi Espoon kaupunginmuseossa Lasin aika –näyttely ja näyttelyn päätösvaiheessa ilmestyi myös kauan kaivattu kirja Kauklahden lasitehtaan historiasta ja tuotannosta. Kirjassa on esitelty tehtaan taiteilijoita ja Lyyli Molanderista kerrotaan muun muassa: ”Molander osallistui taidenäyttelyihin Turussa vuosina 1942 – 1943 ja Helsingin Taidehallissa vuonna 1951. Hän työskenteli Arabian tehtaan koristeluosastolla vuosina 1945 – 1948 ja Kauklahden lasitehtaalla ainakin vuodesta 1946 lähtien. Molander-Aho oli opiskellut muuan muassa Italiassa ja maalasi maljakoihin ja seinätauluihin ajan hengen mukaisesti eksoottisia ja naivistisiakin aiheita.”


Lasin aika –kirjassa on kuvattuna useita samankaltaisia
pulleita maljakoita, mutta niissä kaikissa on suuaukossa
matala kaulus, joka tästä puuttuu.



Vuonna 1947 Lyyli Molander meni naimisiin taiteilija
Aarne Ahon kanssa, mutta signeerasi teoksensa
senkin jälkeen edelleen Molanderina.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Lasitaitelijoiden joulukuusia lasimuseossa



Noituus Designin Emmaleena Niemen
ja Jonas Paajasen koristelema kuusi.


Suomen lasimuseossa Riihimäellä on esillä lasitaitelijoiden koristelemia joulukuusia. Neljää eri lasistudiota edustavat lasitaiteilijat koristelivat joulukuusia itse valmistamillaan sekä muilla itselleen rakkailla joulukoristeilla. Mukana näyttelyssä ovat: Aino Vilpas ja Marjut Numminen (Soda Shop Design, Hämeenlinna), Maarit ja Kaappo Lähdesmäki (Osuuskunta Lasismi, Riihimäki), Jan Torstensson ja Tuulikki Tähtivaara-Torstensson (Lasistudio Jan Torstensson, Kiikoinen) sekä Emmaleena Niemi ja Jonas Paajanen (Noituus Design, Nuutajärvi).


Jan Torstenssonin ja Tuulikki Tähtivaara-
Torstenssonin koristelema kuusi.



Museossahan on esillä myös suomalaisen filigraanilasin kehitystä esittelevä näyttely sekä Handmade - Scandinavian Glass Starting all over –näyttely, joka keskittyy lasitaiteen ajankohtaisiin kehityssuuntiin ja tulevaisuuteen.


Aino Vilpas ja Marjut Numminen Soda Shop
Design´ista ovat koristelleet tämän kuusen.



Osuuskunta Lasismin kuusen ovat
koristelleet Maarit ja Kaappo Lähdesmäki.

torstai 7. joulukuuta 2017

Kumelan maljakkopari



Kumelan maljakko, mallin numero 706.
Sitä koristeltu monella erilaisella
kaiverruskuviolla.
Ohessa on kaksi Kumelan lasitehtaan suoralinjaista maljakkoa, jotka on tarkoitettu kaivertamalla koristeltaviksi. Sinistä versiota koristaa kuvanveistäjä Jyrki Sailon suunnittelema kaiverruskuvio Viisas ja tyhmä. Kaivertaja ei ole signeerannut hienoa työtään. Ruskean maljakon kylkeen on tehty saaliin kimppuun tai muuten vaan laskeutuvan kotkan kuva. Kuviosta puhutaan Kumelan kotkana tai kaivertaja Sulo Tommolan mukaan Tommolan kotkana.


Tähän Kumelan maljakkoon tehdyistä kaiverruskuvioista
on tämä Viisas ja tyhmä ollut suuritöisin, niinpä se on
ollut kallein. Vuoden 1955 hinnastossa sen arvo on ollut
6.000 markkaa, kun esimerksi Ilves on noteerattu
3.000 markan arvoiseksi.

Tätä Kumelan kotka –kaiverruskuviota
on käytetty monen muunkin saman
tehtaan valmistaman esineen kyljessä.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää


Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Varmuudellasi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Autonomian aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa Runebergin päivänä 5. helmikuuta vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös jääkäriliikkeen tapana merkitä suojatalo, etappitalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.

Timo Sarpanevan Festivo-kynttilänjaloissa
on Itsenäisyyden kynttilät. Valkoinen
Festivo on kokeilusarjaa, eikä niiden
pitänyt päätyä markkinoille.

Oheisessa kuvassa on pari Itsenäisyyden kynttilää, joita Maanpuolustusyhtiö MPY Oy myi aikanaan. Yhtiön omistavat Reserviläisliitto ja Reserviupseeriliitto. Kynttilät on pakkauksen mukaan Hackman Designor Oy Ab Havin Riihimäellä valmistamia antiikkikynttilöitä.

Kynttilänjalkoina Timo Sarpanevan muotoilemat Festivo-kynttilänjalat: toinen valkoinen ja toinen väritön, kun sinistä ei nyt löytynyt kuvattavaksi. Festivoiden väriversioista on julkaistu juttu tässä blogissa 3.12.2015:
http://lasinkerailijanblogi.blogspot.fi/2015/12/punertavia-festivo-kynttilanjalkoja.html

maanantai 4. joulukuuta 2017

Nanny Stillin uniikki Lumitähti


Nanny Still muotoili tämän kokeiluversion
Riihimäen Lasille.
 
Nanny Stillin Lumitähti-sarjan värittömät lasiesineet ovat melko suosittu keräilykohde. Sarjaan tehtiin kokeiluversioita myös värillisestä lasimassasta, mutta tuotantoon ne eivät päätyneet. Näitä uniikkeja kokeiluversioita on nähty muutamia markkinoilla. Riihimäellä kirpputori Kimaran vitriinissä oli ainakin vielä viime viikolla oheinen uniikki malja myytävänä.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hapotettu vai hapottamaton ?


Etualalla hapotettu versio Riihimäen Lasin
melko yleisestä puristelasiesineestä, johon
on kuvattuna jääkarhupari tähtitaivaan alla.
 
Silloin tällöin tulee vastaan kirkkaita versioita esineistä, jotka on tottunut näkemään osittain tai kokonaan hiekkapuhallettuna tai hapotettuna. Esinehän on silloin tavallaan keskeneräinen, kun jälkikäsittely on jäänyt kesken. Tiedossa ei ole ovatko kaikki tällaiset versiot lasitehtaalaisten valmistuslinjalta ottamia ”pienen palkan lisiä” vai ovatko tehtaat tarkoituksella laittaneet markkinoille näitä hapottamattomia versioita.

Ohessa on blogin lukijan lähettämiä kuvia, joissa on rinnakkain tavallinen Riihimäen Lasin valmistama Jääkarhumalja värittömästä lasista tehtynä, jossa jääkarhut on hapotettu ja sen vieressä on hapottamaton versio. Jääkarhu-maljahan on ilmeisesti Antti Salmenlinnan muotoilema puristelasiesine. Sitä on valmistettu monesta erivärisestä lasimassasta. Sen ”sisaresine” on jonkin verran isompi Poromalja, jossa kuva-aiheena on lappalainen poron vetämässä pulkassa revontulet taustalla. Kuva-aihehan on tuttu myös Göran Hongellin muotoileman ja Karhulan valmistaman maljan kaiverrusaiheena.

Antti Salmenlinnan muotoilema Riihimäen
Lasin Jääkarhumalja; vasemmalla
hapottamaton ja oikealla hapotettu versio.
 
Tässä blogissa on aikaisemminkin vertaillu näitä hapotettuja ja/tai hiekkapuhallettuja esineitä kirkaspintaisiin versioihin samasta esineestä. Ohessa muutama linkki näihin:




keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Suomalaisen studiolasin pioneerin teoksia esillä



Mikko Merikallion ja Elinan Jounelan Taiteilija-
sisarukset–näyttely on esillä Galleria Artikassa
sunnuntaihin 03.12. asti.
 
Studiolasilla tarkoitetaan lasitehtaiden ulkopuolella, pienissä studioissa, valmistettavaa lasia. Yleensä muotoilija myös itse puhaltaa lasiesineensä. Näin muotoilija-taiteilijan ja lasihytin verstakon käsityöammattilaisten työtehtävät yhdistyivät yhden ihmisen tekemiksi.

Mikko Merikallion studiolasia.

Tällainen työtapa sopii paremmin uniikkien esineiden tai piensarjatuotteiden tekemiseen, kun suuret sarjat on mielekkäämpää tehdä teollisesti. Lasiuunin hankinta ja ylläpito vaativat isohkoa tuotantomäärää, jotta lasin valmistus on kannattavaa ja siksi useimmiten yhtä lasiverstasta nykyään hyödyntää useampi lasintekijä yhdistyksen, osuuskunnan tai yhtiön muodossa.

Etualalla Mikko Merikallio: Suuri sälevati, 1990.
Säleiden veto koneellisesti, yhteenpaistaminen,
kyylaus ja valahduttaminen prismaattiseen muottiin.

Etualalla Mikko Merikallion teokset: Sinivihreän ruskea
pieni kulho 1973, Napapullo 1977 ja Taaperovaasi 1979.

Kehitys tehtaiden ulkopuolella tapahtuvasta lasivalmistuksesta alkoi 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Amerikkalainen Studio Glass movement pitää syntymävuotenaan vuotta 1962 ja siellä juhlistettiin toiminnan 50-vuotispäiviä vuonna 2012.

Merikallion Toispuolvaasi, 1978.
 
Ruotsalaisen studiolasin alkuvuotena pidetään vuotta 1968, kun Åsa Brandt rakensi lasihyttinsä Torhällaan. Vähän myöhemmin aloittivat Anders Wingård, Ulla Forsell, Eva Ullberg. Forssellin uusia teoksia oli esillä Suomen lasimuseossa pari vuotta sitten. Ruotsalainen studiolasi täytti 40 vuotta vuonna 2008.

Mikko Merikallio: Sinivalkoinen pallovaasi 1973,
Vihreä kulho 1977, Roosa korkea vaasi 1978.

Tyypillistä useille Merikallion 1970-luvun teoksille on
kuplainen lasimassa ja värien rajapintojen häiveet.

Suomessa studiolasiliikkeen ensimmäisiä tekijöitä olivat Mikko Merikallio ja Heikki Kallio, jotka aloittivat 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Merikallio kertoo tehneensä ensimmäiset lasiesineensä 1960-luvun lopulla Espooseen rakentamassa japanilaisessa rinneuunissa. Ensimmäisen näyttelynsä Merikallio piti Suomen lasimuseossa Riihimäellä 1973. Tämän jälkeen hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän myös osallistunut yli sataan yhteisnäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla.

Mikko Merikallio: Kaatokannu, 1982:
”Napa imaistu yhteen ja välittömästi
puhallettu ergonomiseksi muodoksi”.

Kannun sisältä näkyy miten navat on
yhdistetty ja saatu näin peukalolle sekä
sormille syvennykset eri puolille astiaa.

Merikallio on lasintekijänä itseoppinut, hän on myös rakentanut uuninsa ja työvälineensä itse. 1970-luvun alusta asti hän on asunut suurimman osan vuodesta Afrikassa, vuodesta 2009 alkaen hän on asunut ja työskennelyt Tansaniassa.

Merikallion Krakelyyrikulho, 1978 ja Sälejalkapikari, 2002.

Vuoden 1976 alussa Merikallio käynnisti Victoria-järven lähellä sijaitsevassa Lelmokwon kylässä käsityöpajan ja ryhtyi perehdyttämään paikallisia nuoria lasinpuhalluksen saloihin. ”Harambee Glass Blowers”-nimellä toiminut käsityöpaja jatkoi toimintaansa kahdeksan vuotta. Sen jälkeen Kenian valtio perusti tiloihin kyläammattikoulun.
Lehtijutussa esitellään Mikko Merikallio vetämää
ja Suomen valtion rahoittamaa kehitysyhteistyö-
hanketta Keniassa.

Merikallio omassa studiossaan Suomessa.

Tämän jälkeen häntä on työllistänyt Tansanian Arushassa sijaitseva Shanga-käsityökeskus. Siellä Merikallio on ottanut käyttöön ghanalaisen pulverilasihelmi-menetelmän ja hän on suunnitellut sekä rakentanut siihen tarvittavan uunin ja laitteiston.

Pääkaupunkilehdessä 1970-luvulla ilmestynyt
artikkeli Merikallion kehitysyhteistyöprojektista.

Merikallio on esitellyt kehittämänsä ja rakentamansa vähän energiaa kuluttavan lasiuunin Suomen lasimuseon Lasitutkimuksia –kirjasarjan niteessä II vuona 1985.

Merikallion Iso puhallettu kulho, 1975.

Tämän viikon loppuun asti Mikko Merikalliolla on yhteisnäyttely sisarensa, kuvataitelija Elina Jounelan, kanssa Galleria Artikassa Helsingin Uudenmaankadulla.



Neliövaasit ovat vuodelta 1974
ja Kolmiovaasi on tehty 1985.

Mikko Merikallion ensimmäisiä työkokeiluja
1960-luvun lopulta.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tuhkakuppi vai taide-esine ?




Tapio Wirkkalan taide-lasiesine vai tuhkakuppi
- kumman näet?
 
Tapio Wirkkala muotoili uransa aikana suuren määrän tupakointiin liittyviä lasiesineitä, kuten savukkeiden tarjoiluasioita sekä tuhkakuppeja savukkeiden ja piipun polttajille. Useat niistä on myöhemmin ruvettu näkemään taide- tai koriste-esineinä enemmän kuin tupakointiin liittyvinä käyttöesineinä. Upeimpia ovat ehkä Kala-tuhkakupin punaiset ja vihreät versiot, joiden kuva ohessa.



Tapio Wirkkalan Kala-tuhkakupit.
Kuva on Iittalan lasimuseon vitriinistä.

 
Funktionalistisen vähäilmeinen tuhkakuppi on pääkuvassa näkyvä hiekkapuhallettu malli 3684. Sen halkaisija on 10 cm ja siitä on olemassa myös isompi versio, jonka halkaisija on 17 cm. Sarjaan kuuluu myös pikari savukkeiden tarjoiluun.
 

Esineen arvostuksesta jo tekoajankohtanaan
kertoo jotain sekin, että se on signeerattu.
Mallin numero on 3684.
 

Tuhka-astia / taide-esine 3684 oli
Iittalan tuotekuvastossa 1960 – 1965.
 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Uutta filigraanilasia Nuutajärveltä vanhojen mestareiden johdolla


Mestaripuhaltajat ryhmäkuvassa Nuutajärvellä.
 
Nuutajärven Lasikylässä starttaa marras-joulukuun vaihteessa lasialan ammattilaisille sekä lasista inspiroituneille taiteilijoille, suunnittelijoille ja muotoilijoille suunnattu Lasiakatemia, jonka ydintä on osaamisen jakaminen, lasin mahdollisuuksien testaaminen ja tekniikan hiominen huippuunsa. Lasiakatemia on keskeinen osa koko suomalaista lasialaa palvelevaa NEW FINNISH GLASS -kehittämishanketta, jonka Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö on käynnistänyt alan toimintaedellytysten parantamiseksi. Projektia tukee Suomen Kulttuurirahasto ja opetus- ja kulttuuriministeriö ja se toteutetaan yhteistyössä Ammattiopisto Tavastian lasialan koulutuksen ja Suomen Lasimuseon kanssa.

Ensimmäisellä Lasiakatemia-jaksolla (27.11.–2.12.2017) perehdytään filigraanitekniikkaan mestaripuhaltaja Jaakko Liikasen sekä Kaj Franckin verstakossa aikoinaan työskennelleiden mestaripuhaltajien Eelis Kankaisen, Taisto Sundellin ja Matti Räsäsen johdolla. Viikon aikana nähdään demoja, työskennellään hytissä ja mentorointiklinikoilla, kuullaan alustuksia ja luentoja sekä käydään keskusteluja. Yleisö on tervetullut seuraamaan työskentelyä maanantaina 27.11., jolloin Suomen lasimuseon johtaja Kaisa Koivisto luennoi filigraanilasista klo 9.30. Vanhojen mestareiden filigraaninvalmistusdemoa voi seurata Ammattiopisto Tavastian lasihytissä klo 12–13.


Lasiakatemian filigraaniviikon kaikille avoin ohjelma:


ma 27.11.

klo 9.30–11.00 LUENTO: "Venetsia ja filigraani", Suomen Lasimuseon intendentti Kaisa Koivisto (Galleria Kivimuuri / Kahvila + Keittiö Sylvi)
klo 11–12 Lounas
klo 12.00–13.00 DEMO 1: Perinteisen filigraanin tekeminen, mestaripuhaltajat Jaakko Liikanen ja "Franckin pojat" Eelis Kankainen, Taisto Sundell, Matti Räsänen (Ammattiopisto Tavastian lasihytti)
klo 13.00–14.00 KAHVIA JA KESKUSTELUA: Kerttu Nurminen, Marja-Leena Salo, Jaakko Liikanen, Eelis Kankinen, Taisto Sundell, Matti Räsänen (Galleria Kivimuuri / Kahvila + Keittiö Sylvi)

pe 1.12.

DEMO 2: Uutta filigraania, mestaripuhaltajat Jaakko Liikanen ja "Franckin pojat" Eelis Kankainen, Taisto Sundell, Matti Räsänen (Ammattiopisto Tavastian lasihytti)

Tiistaista torstaihin Lasiakatemiassa keskitytään hytti- ja mentorointityöskentelyyn. Osallistujien, Franck'ien ja Jaska Liikasen työskentelyä on mahdollista seurata Ammattiopisto Tavastian lasihytissä tuolloin klo 9–15.
 
 
KENELLE TARKOITETTU

- Lasinpuhaltajille, lasitaiteilijoille, muotoilijoille ja suunnittelijoille, jotka työskentelevät lasin parissa ja taiteilijoille ja suunnittelijoille, jotka tuntevat vetoa lasia kohtaan

LASIAKATEMIAVIIKKO SISÄLTÄÄ

- Demoja, hyttityöskentelyä ja mentorointia vanhempien mestareiden johdolla
- Ideoiden kehittelyä ja prosessointia yhdessä ryhmän kanssa
- Asumisen ja ruokailut Nuutajärvellä filigraaniviikon aikana
- Luentoja, keskusteluja ja verkostoitumista

TYÖT JA TULOKSET

- Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiöllä on oikeus valita teoksia säätiön kokoelmiin
- Protot/esineet voidaan asettaa näytteille viikon aikana tai sen päätteeksi
- Lasiakatemiaan osallistumisesta laaditaan raportti, jota käytetään toimintamuotojen jatkokehittämiseen

Lasiakatemia toimii tulevaisuudessa kansainvälisenä oppimisverstakkona sekä residenssi- ja osaamiskeskuksena. Se tarjoaa mahdollisuuden koti- ja ulkomaisille lasitaiteilijoille sekä lasista materiaalina inspiroituneille muiden alojen taiteilijoille kehittää osaamistaan huipputasolle kokeilemalla ja testaamalla lasin ulottuvuuksia tiiviissä keskinäistä osaamista vahvistavassa vuorovaikutuksessa.

Nuutajärvellä herkullinen huutokauppa lauantaina


Oiva Toikka: Sininen uniikki. Teoksen korkeus on 22 cm,
leveys 22 cm ja syvyys 13 cm. Lähtöhinta 2000 euroa.
 
Nuutajärven Galleria Osuuskunta järjestää yhteistyössä Kahvila + Keittiö Sylvin ja Piijuska Ky:n kanssa illallistapahtuman, joka huipentuu taidehuutokauppaan. Huudettavana on kuuma kattaus Nuutajärven Galleria Osuuskunnan taiteilijoiden uusia uniikkiteoksia.

Kuvallinen huutokauppaluettelo on julkaistu netissä:
https://www.nugo.fi/herkullinen-huutokauppa-2017

 
Herkullinen huutokauppa lauantaina 2.12.2017 klo 18 Kahvila + Keittiö Sylvissä, Nuutajärven Lasikylässä

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Wirkkalan harmaa karahvi


Iittalan lasitehtaan 1961 valmistama
Tapio Wirkkalan muotoilema karahvi,
jonka tuotenumero on 2900.
 
Oheinen harmaa karahvi on Paperiyhdistyksen tilaustyö, joka on suunniteltu 1961 ja valmistettu Iittalassa. Sen korkeus on 185 mm ja Wirkkala suunnitteli siitä hieman matalamman (170mm) version Marli Oy:lle. Tämän tuotenumero on 2900 ja Marlin karahvin tuotenumero on 7031.

Karahvin pohjan keskellä on sisälle päin kupertuva osa.
 
Vuonna 1892 perustettu Suomen Paperiyhdistys toimi lähinnä luonnonruskean käärepaperin vientikartellina. Mukana olivat mm. Kymmene Aktiebolag, G.A. Serlachius Aktiebolag ja Myllykoski Träsliperi Aktiebolag. Vuonna 1918 Suomen Paperiyhdistys laajennettiin kaikki paperitehtaat ja kaikki paperilajit kokoavaksi Suomen Paperitehtaitten yhdistykseksi.

Karahvit on signeerattu pohjan reunan viistoon kohtaan.
 
Tämän karahvin tuotantomäärä ei ole tiedossa, mutta tuskin tällaisen tilaustyön kappalemäärä on ollut kovin suuri.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Nanny Stillin Black and white –koristepullo


Nanny Stillin pullomaljakon tai koristepullon
korkeus on 29 cm, halkaisija on 78 mm.
 
Eilen kaupattiin tavaraa Black Friday –tapahtuman nimissä ja tänään päivän lasiesineenä esillä on Nanny Stillin muotoileman Black and white –sarjan koristepullo. Esineen pinta on musta, mutta pullo sisäpuoli on valkoinen. Tämän sarjan tunnetuimmat esineet ovat sokerikko ja kermakko, joita on valmistettu myös valkoisella ulkopinnalla ja mustalla sisäpuolella. Sarjaan kuuluu myös ainakin pari isompaa (75 cl + litra) kannua, juomalasi, kolme erikokoista maljaa sekä neljä erikokoista maljakkoa.

Nanny Stillin muotoilema ja Riihimäen
Lasin valmistama Black and white
–sarjan koristepullo on harvinainen.
 
 

torstai 23. marraskuuta 2017

Iittalan maalatut ryyppylasit


Iittalan maalauskoristellut viinapikarit 70 vuoden takaa.

Edellisessä blogipäivityksessä oli esillä Kumelan maalattua lasia, nyt on vuorossa Iittalan maalattua lasia. Alkujaanhan maalauskoristelua käytettiin huonolaatuisen lasimassan virheiden peittämiseen. Sen jälkeen, kun pystyttiin jo tekemään tasalaatuista lasia, maalauskoristelua käytettiin esineen arvon nostamiseen; kauniisti koristeltu oli hienompi kuin ”paljas” lasi. Lisäksi maalauskoristelun työkustannus oli paljon halvempi kuin kaiverruskoristelun hinta.


Näiden Iittalan lasien korkeus on 77 mm, suuaukon
halkaisija on 51 mm ja jalkalaatan halkaisija on 45 mm.
Lasit on muotoillut ilmeisesti Erkki Vesanto ja
maalauskoristelun on todennäköisesti suunnitellut
Leena-Kaisa Penttilä. Penttilä käytti koristekuvioiden
ideoinnissa apuna museoiden kansatieteellisiä
kokoelmia. Hän maalasi itse osan esineistä, jotka
signeerasi LKP, mutta Iittalan maalaamossa myös
muut maalasivat Penttilän mallien mukaan. Näiden
lasien pohjaan on maalattu signeeraus Iittala -46.